Tulosta

Blogi

Näytä nykyinen sisältö RSS-syötteenä

Blogi


Julkaistu , julkaisija

"Epäjaloista" sormuksista

Sormukset ovat hyvin tavallinen tuote, jota kultasepänliikkeissä myydään, muokataan ja valmistetaan. Viime vuosien aikana kiinnostus on kasvavasti kohdistunut muihin kuin jalometallisormuksiin. Asenteet ovat muuttuneet: siinä missä vielä 15-20 vuotta sitten oli tärkeää, että sormuksen materiaali on jalometallia niin nykyään on tavallisempaa käyttää epäjaloista metalleista valmistettuja sormuksia. Tässä ei tietenkään ole mitään moitittavaa, mutta se asettaa omia haasteita kultasepille. Käyn tässä lyhyesti läpi joitakin näistä haasteista.

Jalo- ja epäjalometalli
Metallit luokitellaan jaloiksi tai epäjaloiksi niiden sähkökemiallisen jännitesarjan mukaan. Yksinkertaisesti kyse on siitä, että jalometallit eivät reagoi hapen kanssa. Tämä ei kuitenkaan täysin pidä paikkaansa, koska esimerkiksi hopean tummuminen perustuu seoksessa olevan kuparin reagoimisesta hapen kanssa. Kyllä. Kulta- ja hopeaseoksissa käytetään muita aineita, jotta kestävyys paranisi ja toisinaan myös värin takia. Hopean seosaineena käytetään kuparia. 830 seoksessa 83% on hopeaa ja loput kuparia. 925-seoksessa on 92,5% hopeaa lopun ollessa kuparia. Kullan suhteen seokseen otetaan mukaan kuparia ja hopeaa, ja jos tehdään valkokultaa, käytetään hopean sijaan palladiumia. Se, missä suhteessa muita aineita käytetään, määrittää kullan väriä. Pelkkä kulta-hopea-seos on väriltään vihertävää. Jos käytetään vain kuparia, saadaan punakultaa jne. Suomessa käytetään kullan lisäksi tavallisesti yhtä suuri määrä hopeaa ja kuparia. 14K, eli 585-kullassa kullan osuus on 58,5%. 18K, eli 750-kullassa kultaa on puolestaan 75%. Näitä metalleja seostetaan siitä yksinkertaisesta syystä, että puhtaana ne ovat niin pehmeitä ja kuluvia, että niiden käyttöikä tippuu murto-osaan seostettuun verrattuna.

Sormusalasin on käsin tehty, vanha kuin taivas, ja yhä jokapäiväisessä käytössä.


Huomioitava asia tässä kaikessa on se, että kullan ja hopean seoksissa käytettävät aineet ovat myös jalometalleja, ja jalometallit käyttäytyvät käsitellessä hyvin samantapaisesti. Platina sekä muut platinametallit ovat jaloimpia ja ne myös vaativat enemmän lämpöä sulatettaessa, joten ne vaativat omat puhalluslamppunsa. Muutoin ne ovat yhtä muokattavissa kuin muutkin jalometallit (kuulemani mukaan elohopea - joka myös on jalometalli - käyttäytyy samalla tavalla, kunhan sitä työstää tarpeeksi olosuhteissa, jotka ovat riittävän kylmät pitämään aineen kiinteänä, -40 asteen pakkasessa).

Muut metallit ovat puolestaan epäjaloja, ja ne käyttäytyvät mikä milläkin tavalla. Epäjaloja metalleja ei myöskään voi puhdistaa samalla tavalla hapoilla, kuin jaloja metalleja. Käytännössä ne ovat kuitenkin materiaaleja, joita voi oikeilla välineillä työstää siinä missä mitä tahansa aineita.

"Mikään ei ole mahdotonta"
Pääsääntöisesti ei olekaan, mutta aina on poikkeuksia. Keraamisten sormusten kokoa on mahdotonta muuttaa venyttämällä tai puristamalla kasaan. Yhtäältä niitä on mahdotonta isontaa tai pienentää palan avulla. Tämä johtuu keramiikan kovasta luonteesta ja erittäin kovasta lämpötilasta, jolla keramiikan molekyylirakenteen saa "pehmeäksi". Ajatusleikkinä voi kuvitella millaista olisi yrittää vasaralla muokata poltettua saviesinettä. Ei onnistu. Jos keraaminen sormus jää sormeen jumiin, ei siihen sahaamalla saa edes naarmua, mutta puristettaessa sormusta ruuvipenkissä, se murtuu painumatta lähes lainkaan kasaan. Keraamisia sormuksia ei niin vain muokata ilman teollisuustason välineistöä.

Onnistuuko terässormuksen koon muuttaminen minulta?
Periaatteessa kyllä, mutta käytännössä ei. Teräs- ja titaanisormuksia pystyy käsittelemään samoilla koneilla, joilla käsitellään jalometallisormuksiakin käyttämällä enemmän voimaa. Voiman käyttäminen kuitenkin vähentää koneiden käyttöikää, eikä minua huvittaisi rikkoa noin 60 vuotta vanhaa uskollista "sormuspumppuani". Titaanin ja teräksen pakottaminen jättää jälkiä vasaroihin ja alasimiin, ja jos tällainen sormus pamahtaa katki, nousee minulla kädet pystyyn.

Uskollinen ystävä, sormuspumppu

Olemme selvittäneet miten titaani-, teräs-, volframi- ja tiesmitä-sormuksia valmistetaan ja miten niitä käsitellään, koska kysyntää näiden tuotteiden muokkaamiseen on ollut, ja tuntuu jatkuvasti olevan enemmän. On kuitenkin nelinumeroinen investointi hankkia tarvittavat työkalut, joilla homma hoituisi ja senkin jälkeen edessä on runsaasti harjoittelua, ennen kuin työn laatu yltäisi halutulle tasolle. Lopulta investointi näkyisi väkisinkin hinnassa, mikä ei ole mukavaa kenellekään - etenkään, koska epäjaloista tehdyt sormukset ovat jalometallisormuksiin nähden huomattavasti edullisempia.
Onnistuuko se sitten missään?
Varmasti, koska mahdotonta se ei ole. Epäjalojen metallien käsitteleminen ei työkalujen tekemisen lisäksi ole kultaseppien erityisosaamisalueella. Ei niitä työkalujakaan enää kannata itse tehdä, toisin kuin "wanhoina hywinä aikoina" - kuulemma. Sen sijaan ihan tavalliset sepät hallitsevat tällaiset materiaalit paljon, paljon paremmin. Jos siis mahdollista bongata ihan pajaseppä, niin hän todennäköisesti pystyy auttamaan epäjalometallisormusten muokkauksissa.

Olisikin erinomaista, jos joku lukijoista osaisi vinkata tällaista seppää, koska omasta tuttavapiiristä en tällaista löydä. Lopulta kuitenkin olisi mukavempi kertoa asiakkaille, mistä he apua ongelmiinsa voisivat löytää pelkästään toteamalla, että en pysty.

Kultaseppä Manu Mäkinen

Lue koko viesti

Klarna Checkout
kauppiaan tiedot